Taran turinoita

Joutsenen laulu

2013-04-15T22:32:03+03:00

Tänään kun lähdin kotoa, pellon takaa kuului joutsenen laulu. Se ehkä etsi itselleen puolisoa, en tiedä. Muistin kuulleeni, että joutsen etsii itselleen elinikäisen kumppanin. Se on yksiavioinen.

Niin oli ystävättärenikin. Hän nukahti tänään pois tästä maailmasta. Hän ei ikinä eroa puolisostaan, ei jätä perhettään toisen takia. Hän jätti meidät kaikki kuitenkin.

Me toivumme, hitaasti mutta kuitenkin, mutta entä perhe, kuinka he toipuvat. " Otan osaa"- niinhän sitä sanotaan, mutta mihin me todellisuudessa voimme ottaa osaa. Ehkä ajattelet, onhan minultakin kuollut läheinen, olenhan minäkin surrut. Toki, mutta sinä omalla tavallasi, et voi nähdä toisten sydämiin.

Niinpä aionkin huomenna sanoa: " En tiedä mitä sanoisin.... Koska en todellakaan tiedä

Ei otsikkoa

2012-11-23T14:17:01+02:00

Viikonlopun odotusta

2012-11-23T14:01:01+02:00

Niin se tämäkin harmaa viikko on lopuillaan. Normaalit kuviot ja vähän päälle. Eilen tehtiin keikka eläinlääkärille, yhden koirulin anaalirauhanén oli puhjennut. Rutiinijuttu. Puhdistus ja lääkkeet. Uusi eläinlääkäri, ihan kiva.
Tänään kävin hammaslääkärillä. Mietin, että omassa kaupungissa lääkäripulaa yritetään ainakin helpottaa. Hammaslääkärini on kotoisin Virosta. Terveyskeskuksen vuodeosastolla on lääkäri ulkolainen, ehkä Virosta tai Venäjältä. Kuulin että kaupungin psykiatri on Virosta. Hammaslääkärini on huippu, koskaan ei kukaan ole osannut puuduttaa hammastani niin hyvin, eikä tämä ole vain yhden kerran kokemus. Muistakin näistä lääkäreistä olen kuullut vain hyvää.
Yritimme kysellä muutamiakin ystäviämme kylään sunnuntaiksi syömään, mutta ovat kaikki kovin kiireisiä, ei onnistunut. No, maistuu se hirvipaisti meillekkin. Eikähän tarvitse siivota niin paljon.'
Sytytin kynttilät palamaan, vähän valoa lisää. Taidan mennä myös laittamaan tuikut ulkolyhtyihin. On isännänkin kivampi tulla perjantai-iltaa viettämään.

Niin tai näin.

2012-11-18T21:21:01+02:00

Olen sairastelun vuoksi ollut kotona monta viikkoa ja pyörinyt piiriä keittiön ja olohuoneen väliä ja tullut välillä melkein hulluksi.
Ei sillä etten nauttisi yksin olostakin. Ei kukaan käske tai kiellä, saa suunnitella oman päivärytminsä. Ainoa mikä rytmittää on mies ja koirat. Mutta kuitenkin. Voin miettiä: tänään on sateista, hieman kylmää, laitan tulet takkaan, sytytän kynttilät ja toisena: ihana auringonpaiste, nyt matot (tai siis matto, meillä on vain yksi, käytännön syistä) ulos, hihat heilumaan.
Nyt oli sitten jo se tilanne, ettei enää kolota, saa ajaa autoa (ja taas uskaltaakin) ja seinät kaatuu päälle. Kävin jo viimeviikolla pitämässä kaupunki päivän. Kävin kosmetologilla, kampaajalla, kaupoissa ja tietenkin eläinkaupassa.
Sitten ystävätär soitti, pidetäänkö myyjiäiset? Heti valmiina! Oli nimittäin kertynyt näinä pitkinä viikkoina sukkia, myssyjä, rannekkeita, neulatyynyjä jne. jne. En edes miettinyt saanko mitään myytyä, ajattelin vain sitä, että näen taas ystäviäni, saamme parantaa maailmaa tyttöporukalla ja kuka kertoo lapsistaan, kuka koiristaan, kenen koira makaa jaloissani. Ja huomaa tulevansa vanhaksi. Ystävättäreni tytär oli mukana, käy parturi-kampaaja koulua ensimmäistä vuotta ja aloitaa pian ajakortin ajamisen. Muistan kuinka äitinsä laittoi tuon ihanan pienen nyytin syliini. Voi kuinka tunsin itseni ikälopuksi.
Vaikka juuri tunnen elämäni parasta aikaa. Kiloja takana 45, silmät laserleikattu, polveen tekonivel laitettu. Minä elän. Parasta aikaa.

10 tapaa tappaa syklaami

2012-10-30T10:35:01+02:00

En ole todellakaan mikään viherpeukalo, vaan tuntuu, että se on keskellä kämmentä. Pelkään aina kun tulee vieraita ja näen kukkapaketin. Ainoat mitkä minulla viihtyy, on kaktukset, tasan tarkkaan ne kolme. Aina keväällä, ystävättäreni neuvosta, vien ne ulos portaalle ja siinä ne kököttävät koko kesän. Kylmien tultua tuon ne sisään ja sitten alkaa kasvukausi.
Sain keväällä tuliaisiksi amppelipelargonian ja yllättävää kyllä ,se kukki koko kesän ja lopetti vasta pakkasten tultua.
Mutta isäni toi lahjaksi timanttiananaksen, emokasvi kuoli ja mukamas terävänä, otin juurella kasvavat pikkuiset pistokkaiksi. No eilen heitin nekin roskikseen, kun kuolivat. Isäni on tuonut myös ainakin yhden orkkidean, jota ei enää ole. Nyt viimeksi kuukausi, pari sitten sain uuden ja se on vielä toistaiseksi elossa.
Syklaamin sain kaksi viikkoa sitten ja ensi tuntui, että se on aina kuiva, kun kukat alkoivat lerpattaa, no kastelin. Taisi tulla liian märkä. Nyt se pudottaa lehtiä, mutta toistaiseksi vielä kukkii.
Mieheni laittoi viikonloppuna lintulaudan ja nyt aamupalalla käy valtavan paljon tali- ja sinitiaisia. Kävivät ne jo terassin kaiteella kertomassa, että ruokaa esille, ruokaa esille... Talipallot täytyy vielä lisätä.
Eilen aloitin tekemään villapaitaa pikkukoiralle, tilauksesta ja kissataulu valmistunee tällä viikolla.
Ystävättäreni tulee illalla kylään ja katselee valmiita neuleitani, lupasi ottaa niitä työpaikalleen, missä hänen työkaverinsa ovat ostaneet häneltä sukkia. Ehkäpä neulekasani hiukan pienenesi. Olen yrittänyt huutaa huuto.netistä itselleni vyyhdinpuita (ai mikä se on, laite jolla vyyhdillä olevat langat voi itsekseen keriä keriksi, ei tarvita aina miestä pitämään vyyhtiä ). Valitettavasti aina hinta on kokonnut niin korkeaksi, että olen miettinyt ettei kannata huutaa, kun melkein uudet saa siihen hintaan. Eilen katselin sitten Tori.fi olisiko siellä vyyhdinpuita. Oli, ja vielä edulliset ja Lahdessa. Sikoni käy ostamassa ne, niin ei tule edes postikuluja, kun kulkeutuvat kyläilyjen mukana. Kun ei ole kiirettä saada.
Kun olen parin vuoden aikan laihtunut sen melkein 40kg, niin vaatteita on jäänyt isoiksi. Vein niitä kirpparille, kun ajattelin, että isokokoisten vaatteet voisi mennä kaupaksi. No melkein sain pöytärahat takaisin, eli se oli floppi. Nyt siskoni sanoi, että kun minulla on aikaa, niin kannattaisi yrittää Tosi.fi kautta. Teen sen, kun se ei maksa muuta kuin vaivan, että kuvaa ja laittaa myyntiin. Eihän sitä koskaan tiedä..

Tutustuminen

2012-10-22T08:58:01+03:00

Koiranäyttely-viikonloppu on ohitse. Mietin siellä istuessani, miten tuollainen yhteinen harrastus, niinkuin varmasti mikä muukin, yhdistää ihmisiä. Se tapahtuu aivan huomaamatta, ainakin nuorempien ihmisten kanssa. "Mikä sinun koirasi, mikä sen nimi, mihin luokkaan se osallistuu, ai ollaankin samassa ryhmässä, mistä päin tulette...." ja huomaamatta olemme jutelleet jo kymmenen minuuttia ja näyttely-tulokset meinaa jäädä saamatta. Tosin sitten mukaan mahtuu ihmisiä, jotka kilpailevat tosissaan, mutta ei sekään mikään paha asia ole. Sellaiselle ihmiselle merkitsee eri asiat, paljon.
On myös kiva tavata ihmisiä, joihin on tutustunut vuosia sitten samanlailla, aivan sattumalta, ja nyt ollaan jo vanhoja ystäviä.
Tämäkin on siis jonkinlainen sosiaalinen verkosto.

Olen oppinut myös käyttämään matkat hyödyksi, nytkin tuli tehtyä puolitoista sukkaa. Tosin kotiin tullessamme lauantaina pysähdyimme kaupassa ja minä jäin autoon parkkipaikalle ja puikot kilisivät. Ohitse käveli mies, joka oli pudottaa silmänsä. Ajatteli varmasti, että onpa hullu nainen, kun ottaa kutimen mukaan kauppareisullle, ei tiennyt, että kauppareissu kesti yli tunnin suuntaansa.

Syöpä

2012-10-19T11:50:01+03:00

Kaikki on kuullut peikosta, jonka nimi on syöpä. Jokaista se on pyyhkäissyt läheltä, tai ainakin melkein. Minua se viilsi jo monta vuotta sitten, kun äitini sai rintasyövän. Pitkän aikaa näytti siltä, että se oli nujerrettu, kunnes se lopulta uuvutti äitini ja vei hänen elämänsä.
Mietin miten se vaikuttaa vieläkin. Otin halvan syöpävakuutuksen, vaikka ei raha paranna syöpää, mutta se ehkä takaa parasta mahdollista hoitoa. Tosin perustelin vakuutusta tarjonneelle yritykselle, että äitini sai ainakin todella hyvää hoitoa kunnallisella tasolla, kahdellakin eri paikkakunnalla. Mutta silti peikko vilautti häntäänsä ja otin vakuutuksen.
Se vaikuttaa myös siten, että pyrin käymään itse tutkituttamassa itseni vuoden, parin välillä, vaikka syöpä ei periydykkään. Mutta minulla on tiettyjä riskitekijöitä, jotka mahdollisesti altistavat juuri tälle syövälle.
Ja tuo peikko näkyy aina jossain. Tuttavaperheessä, ystävän ystävällä, jonkun työkaverilla. Monia syöpiä voidaan nykyään kyllä hoitaa hyvin, mutta monet vievät hengen.
Itse asiassa jopa yksi koirani kuoli kasvaimeen, jota eläinlääkäri epäili syöväksi.
Että se siitä.
Sain hiukseni värjättyä eilen, tänään on vuorossa pyykinselvittelyä ja koiran pesu. En pese koiriani kovin usein, mutta nyt meillä on näyttely viikonloppu, joten siksi pesu. Toisen pesen huomenna. Onneksi koirani ovat sitä pienintä mahdollista rotua eli chihuahoita, joten pesu käy helposti kodinhoitohuoneen altaassa ja kuivaaminenkaan ei vie aikaa paljon. Mutta, mutta kaikki koirat ei siitä pesusta tykkää...

Kukka päivä

2012-10-17T10:40:01+03:00

Eilen aamulla poikkesi siskoni kylässä, joka ei ollut käynyt varmaan kahteen vuoteen. Sain ihanan sidotun ruusukimpun. Illalla kävi ystävätär perheineen hakemassa yhden koiristani hemmottelulomalle, tarkoittaa, että koira pääsi heidän perheeseensä pariksi päiväksi nauttimaan ainoana koirana olemisesta. He toivat tullessaan minulle syklaamin. Ei sellaista tavallista vaaleanpunaista, vaan ihanan aniliinin kirjavat kukat. Sääli, että aina tapan kukat niin nopeasti ja moni sanoo, että syklaami on vielä vaikea. No minulle vaikea kukka on kaikki muut kuin kaktukset. En vain yksinkertaisesti ole viherpeukalo, näissä asioissa minulla on peukalo keskellä kämmentä.
Nyt laitoin punaisen värin päähän hautumaan puoleksi tunniksi, niin olen taas se normaali punapää, jota olen ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta, en taida enää muistaa minkä´väriset hiukseni on normaalisti.
Sitten huomenna vielä blondi-värillä vaalea raita otsalle niin sitten olen valmis viikonlopun koiranäyttely rumbaan.
Meillä on kaksipäiväinen rodun erikoisnäyttely, lauantaina pitkäkarvaiset ja sunnuntaina lyhytkarvaiset.
Polvileikkauksestani on nyt kulunut kuukausi ja autossa istuminen on vielä melko tukalaa ja näyttelypaikalle Klaukkalaan on noin tunin ajomatka, täytynee leikkiä hienoa matkustajaa ja istua takpenkillä jalka suorana, niin ettäs kestää.
Ulkona on ollut monta päivää niin harmaata, ettei oikein tiedä milloin päivä valkenee ja milloin ilta alkaa.

Kakuntekoa

2012-10-14T18:31:01+03:00

Aamulla satoi vettä, mutta kun iltapäivä koitti ja aurinko paistoi, me kaksi raihinaista, toisella polvi leikattu, toisella kova päänsärky, sonnustauduimme ulkovaatteisiin ja otimme yhden vilkkaimmista koiristamme mukaan, joka on kova karkailemaan. Kuljimme taas ensin maantietä ja sitten metsätielle ja kun olimme riittävän kaukana autotiestä, mieheni sanoi, että nyt hän laskee koiran vapaaksi. Minä olin melko epävarma, tuleeko se enää takaisin. Koira sai hurjan hepulin, Juoksi edestakaisin ja palasi luoksemme ja taas mentiin. Ja osasi muuten kääntyä metsään juuri oikeasta kohdasta, vaikkei ollut koskaan siitä mennyt. Oli ilo katsella koiran "riemua".

Olin nähnyt telkussa mainoksen karpalotuorejuustosta ja googlasin reseptejä. Löysin Henkiksen blogista ihanan karpalo-valkosuklaa juustokakun resptin. Raahasin mieheni autoon ja ajoimme "lähikauppaan", maalla, keskellä ei mitään (12 km). No ensinnäkään ei löytynyt karpalojuustoa eikä kyllä valkosuklaatakaan. No onneksi vain mielikuvitus on rajana. Karpalojuusto korvattiin kuningatar-rahkalla ja valkosuklaa valkosuklaalime-rahkalla. Nyt on kakku jääkaapissa, juustokakku siitä tulee, mutta ei ihan sitä mitä tilasin.
Luulen että tulee kuitenkin syötyä.

Tiskikone

2012-10-11T10:33:01+03:00

Oletteko koskaan ajatelleet, että tiskikoneen täyttö ja tyhjennys on yksi keittiön turhauttavampia töitä. Aamulla yleensä tyhjennän ja täytän ja panen päälle. Helppoa. En voi käskeä lapsia tekemään sitä enkä voi tehdä jääkaapin oveen listaa kuka sen tekee, koskapa lapsia ei ole ja päivisin täällä ei ole muita kuin minä ja koirat ja ne eivät vielä ole oppineet tekemään sitä. Aaa.. siitä tulikin mieleeni ystävättäreni, joka kertoi heidän koiransa oppineen kesällä kerämään pihalta ja sisältä tyhjät tölkit ja viemään ne omalle paikalle. Tosin ongelma meinasi tulla siitä, että koira ei malttanut odotaa tölkkien tyhjenemistä. Samainen koira oppi ottamaan pyykit koneesta ja tuomaan ne kuivamaan laitettavaksi. Viisaita olioita. Mutta siis tiskikoneeseen. Sen tyhjentäminen ja täyttö ei ole tuottavaa työtä. Se kuluttaa vettä ja sähköä. Mutta en sittenkään luopuisi siitä.
Jos et tee tätä sisään, ulos hommaa, huomaat,että keittiön tiskipöytä alkaa täyttyyä astioista ja vaikka kahden hengen taloudesta ei astiat lopu, silti minimalistinen luonteeni rakastaa tyhjiä pöytätasoja ja sitä ettei tasolta ikkunan edestä löydy muuta kuin kaktukset ja Levolac-pullo. Eli turhaudun edelleen ja yritän ajatella jotain ihan muuta, kun nostan laseja kaappiin ja lajittelen veitset ja haarukat laatikkoon.