Aamulla satoi vettä, mutta kun iltapäivä koitti ja aurinko paistoi, me kaksi raihinaista, toisella polvi leikattu, toisella kova päänsärky, sonnustauduimme ulkovaatteisiin ja otimme yhden vilkkaimmista koiristamme mukaan, joka on kova karkailemaan. Kuljimme taas ensin maantietä ja sitten metsätielle ja kun olimme riittävän kaukana autotiestä, mieheni sanoi, että nyt hän laskee koiran vapaaksi. Minä olin melko epävarma, tuleeko se enää takaisin. Koira sai hurjan hepulin, Juoksi edestakaisin ja palasi luoksemme ja taas mentiin. Ja osasi muuten kääntyä metsään juuri oikeasta kohdasta, vaikkei ollut koskaan siitä mennyt. Oli ilo katsella koiran "riemua".

Olin nähnyt telkussa mainoksen karpalotuorejuustosta ja googlasin reseptejä. Löysin Henkiksen blogista ihanan karpalo-valkosuklaa juustokakun resptin. Raahasin mieheni autoon ja ajoimme "lähikauppaan", maalla, keskellä ei mitään (12 km). No ensinnäkään ei löytynyt karpalojuustoa eikä kyllä valkosuklaatakaan. No onneksi vain mielikuvitus on rajana. Karpalojuusto korvattiin kuningatar-rahkalla ja valkosuklaa valkosuklaalime-rahkalla.  Nyt on kakku jääkaapissa, juustokakku siitä tulee, mutta ei ihan sitä mitä tilasin.
Luulen että tulee kuitenkin syötyä.