Kaikki on kuullut peikosta, jonka nimi on syöpä. Jokaista se on pyyhkäissyt läheltä, tai ainakin melkein. Minua se viilsi jo monta vuotta sitten, kun äitini sai rintasyövän. Pitkän aikaa näytti siltä, että se oli nujerrettu, kunnes se lopulta uuvutti äitini ja vei hänen elämänsä.
Mietin miten se vaikuttaa vieläkin. Otin halvan syöpävakuutuksen, vaikka ei raha paranna syöpää, mutta se ehkä takaa parasta mahdollista hoitoa. Tosin perustelin vakuutusta tarjonneelle yritykselle, että äitini sai ainakin todella hyvää hoitoa kunnallisella tasolla, kahdellakin eri paikkakunnalla. Mutta silti peikko vilautti häntäänsä ja otin vakuutuksen.
Se vaikuttaa myös siten, että pyrin käymään itse tutkituttamassa itseni vuoden, parin välillä, vaikka syöpä ei periydykkään. Mutta minulla on tiettyjä riskitekijöitä, jotka mahdollisesti altistavat juuri tälle syövälle.
Ja tuo peikko näkyy aina jossain. Tuttavaperheessä, ystävän ystävällä, jonkun työkaverilla. Monia syöpiä voidaan nykyään kyllä hoitaa hyvin, mutta monet vievät hengen.
Itse asiassa jopa yksi koirani kuoli kasvaimeen, jota eläinlääkäri epäili syöväksi.
Että se siitä.
Sain hiukseni värjättyä eilen, tänään on vuorossa pyykinselvittelyä ja koiran pesu. En pese koiriani kovin usein, mutta nyt meillä on näyttely viikonloppu, joten siksi pesu. Toisen pesen huomenna. Onneksi koirani ovat sitä pienintä mahdollista rotua eli chihuahoita, joten pesu käy helposti kodinhoitohuoneen altaassa ja kuivaaminenkaan ei vie aikaa paljon. Mutta, mutta kaikki koirat ei siitä pesusta tykkää...