Eilen aamulla poikkesi siskoni kylässä, joka ei ollut käynyt  varmaan kahteen vuoteen. Sain ihanan sidotun ruusukimpun. Illalla kävi ystävätär perheineen hakemassa yhden koiristani hemmottelulomalle, tarkoittaa, että koira pääsi heidän perheeseensä pariksi päiväksi nauttimaan ainoana koirana olemisesta. He toivat tullessaan minulle syklaamin. Ei sellaista tavallista vaaleanpunaista, vaan ihanan aniliinin kirjavat kukat. Sääli, että aina tapan kukat niin nopeasti ja moni sanoo, että syklaami on vielä vaikea. No minulle vaikea kukka on kaikki muut kuin kaktukset. En vain yksinkertaisesti ole viherpeukalo, näissä asioissa minulla on peukalo keskellä kämmentä.
Nyt laitoin punaisen värin päähän hautumaan puoleksi tunniksi, niin olen taas se normaali punapää, jota olen ollut viimeiset kaksikymmentä vuotta, en taida enää muistaa minkä´väriset hiukseni on normaalisti.
Sitten huomenna vielä blondi-värillä vaalea raita otsalle niin sitten olen valmis viikonlopun koiranäyttely rumbaan.
Meillä on kaksipäiväinen rodun erikoisnäyttely, lauantaina pitkäkarvaiset ja sunnuntaina lyhytkarvaiset.
Polvileikkauksestani on nyt kulunut kuukausi ja autossa istuminen on vielä melko tukalaa ja näyttelypaikalle Klaukkalaan on noin tunin ajomatka, täytynee leikkiä hienoa matkustajaa ja istua takpenkillä jalka suorana, niin ettäs  kestää.
Ulkona on ollut monta päivää niin harmaata, ettei oikein tiedä milloin päivä valkenee ja milloin ilta alkaa.