Sain uuden polven kaksi viikkoa sitten ja minä joka en ole koskaan ollut ulkoilma-ihminen, vedin lenkkarit jalkaan ja tuulitakin päälle ja lähdin mittaamaan maantietä. Ja sitähän täällä maalla, keskellä ei mitään riittää. Sade ropisi tuulitakkiin ja purin hammasta ja painelin eteenpäin. 
Takaisin tullessa katsahdin taivaalle ja näin parven lintuja, kaupungin lapsena en siis tiedä mitä, mutta niitä oli ainakin toista sataa ja ne muodotivat kauniita kuvioita kulkiessaan parvessa hitaasti kohti kaukaisuutta.
Eli ei siis jotain hyvää vaikka ensin se tuntuikin vain pakkopullalta.
Ja kun pääsin kotiin, vastaan tuleva lämpö ja lauma karvakuonoja ottivat minut vastaan,  kun olisin ollut poissa koko päivän.
Kaalilaatikon loppu mikroon ja paljon survottua puolukkaa päälle, nyt jaksan taas istahtaa sohvalle ja valita niistä kolmesta käsityöstä, jota jatkaisin. Ehkä se on se kirjottu kissa-taulu. laitan kuvan kun se vähän edistyy